Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja

16.9. kävimme läpi osia lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta, sivuilta 119-130. Kun tässä nyt ehtisi joskus vielä ajan kanssa tutustua paremmin: Eriarvoistuva lapsuus

Tiedän monia lähihoitajia ja sosionomeja, jotka haluavat lähes kaikki tehdä töitä lasten parissa ja erikoistua heihin. Suuret ikäluokat vanhenevat koko ajan ja heille tarvittaisiin kohta entistä enemmän hoitajia. Minua on jo vuosikaudet huolestuttanut tämä tilanne. Toki moni lähihoitaja varmasti tulee hoitamaan toiveistaan huolimatta vanhuksia, sillä töitä lienee sillä puolella paremmin tarjolla, mutta millaisia muutoksia tähhän systeemiin nyt tarvittaisiin? Pitäisikö kelata vähän taaksepäin ja palata kodinhoitajiin? Kotipalvelu keskittyy nykyään lähes yksinomaan vanhuksiin ja kehitysvammaisiin, mikä on tietenkin tärkeää. Ei ole kuitenkaan pitkä aika kun mm. äitini (kodinhoitaja) kävi työssään myös auttamassa lapsiperheitä heidän arjensa pyörittämisessä. Mitä siis pitäisi tehdä ammattilaisten työnkuvalle ja koulutukselle kun kasvavaa tarvetta löytyy joka suunnasta? Lapsiperheet tarvitsevat selkeästi lisää matalan kynnyksen tukea neuvolan, koulujen, terveydenhoidon ja kotikäyntien kautta.

Asiakirja nosti myös esiin, miten Suomessa ajaudutaan poikkeuksellisen pahasti laitoskierteeseen. Laitoskierteestä on vaikeaa päästä takaisin perheen yhteyteen, vaikka se on aina ensisijainen ja paras vaihtoehto. Lisää resursseja ja huomattavaa lisäpanostusta perheiden tukemiseen ja nuorten kotouttamiseen esim. sijoituksen jälkeen tarvittaisiin!

16-17-vuotiaiden parissa on paljon huostaanottoja. Itselleni nousi mieleen uusperhetilanteet, joissa ikävä kyllä joskus jätetään vanhat, isommat lapset oman onnensa nojaan, kun perustetaan uutta perhettä nykyisen kumppanin kanssa.Kaikki mainitut huostaanotot eivät varmasti johdu näistä uusperhekonflikteista, mutta toisaalta isoja lapsia pistetään myös asumaan omiin asuntoihinsa "pois tieltä", eikä näistäkään varmaan ole mitään raportteja. Ongelmia on aina enemmän kuin mitä raportit ja käyrät antavat ymmärtää. Tekee pahaa lukea ja miettiä näitä, koska tilastojen takana on niin järjetön määrä oikeita ihmisiä ja yksikin tällainen tilanne on liikaa.

Ajankohtaisia lastensuojelu-uutisia

http://www.hs.fi/talous/Kuntien+sosiaali-+ja+terveysmenoissa+isot+erot/a1411404616158'

Kuten uutisessakin mainitaan, alhaisista menoista ei oi suoraan päätellä, onko se hyvä vai huono asia. Eriarvoisuus alueesta tai kunnasta johtuen tuntuu tottakai kurjalta, mutta mitä sille voidaan tehdä? Eri kunnissa on erilaiset väestörakenteet, sen seurauksena eri määrä veronmaksajia ja toisten veronmaksajien rahoilla eläviä. Lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta harmittaa, mutta tietysti myös opiskelijan ja pienituloisen näkökulmasta. En ole mikään sosiaalipolitiikan asiantuntija, en edes aktiivinen seuraaja, mutta maalaisjärki sanoisi, että psyykkiseen ja fyysiseen terveydenhuoltoon, sekä sosiaaliseen hyvinvointiin panostettaisiin, eikä niiden tarvitsisi olla toisiltaan pois. Miksi budjetit ei ikinä riitä mihinkään edes maailman vähiten korruptoituneessa maassa?

Eettiset ohjeet lapsen mielipiteen huomioimiseen

Täytyypä etsiä nämä eettiset ohjeet jostain..

Lastensuojeluun tarvitaan lisää työntekijöitä:

"Paitsi että ylimitoitettu asiakasmäärä vaikuttaa väistämättä lastensuojelun laatuun ja heikentää kansalaisten lakisääteistä oikeutta tulla autetuksi, kyseessä on myös työsuojeluasia. Lastensuojelun mahdoton työtilanne aiheuttaa eettistä ja psykososiaalista kuormitusta, kun työntekijät eivät voi toimia ammattietiikkansa määrittelemällä tavalla. Valtakunnalliset toimet lastensuojelun resursoinnin remontille on käynnistettävä heti."

Milloin on tehtävä lastensuojeluilmoitus?

Tehtävä numero 2. Lastensuojeluilmoituksen tekemisen erot virassa ja vapaa-ajalla. 

Oppimistavoitteet: 

-Osaan arvioida lastensuojeluilmoituksen tarpeen

-Pohdin omaa asennettani lastensuojelutilanteisiin: milloin tekisin ja milloin en tekisi lastensuojeluilmoitusta?

-Ajankohtaisen lastensuojelulain tunteminen ja soveltaminen

Lain mukaan tiettyjen ammattiryhmien edustajat ovat velvollisia tekemään lastensuojeluilmoituksen. Näitä ammatteja/toimia ovat lähestulkoon kaikilla ammattialoilla joissa ollaan lasten, kasvatuksen, terveyden ja muun hyvinvoinnin kanssa tekemisissä. Näihin kuuluvat muun muassa päivähoito, opetustoimi, nuorisotoimi, sosiaali- ja terveydenhuolto, poliisi, seurakunta, erilaiset kerhot ja laitokset. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä virka- että työsuhteita, mutta myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös luottamustoimia ja muita toimeksiantoja suorittavia henkilöitä. Lastensuojeluilmoitus koskee ammatinharjoittajan työssään saamia tietoja. Työntekijän kynnys ilmoituksen tekoon pitäisi pysyä matalana. Jos työntekijä ei osaa arvioida huolensa vakavuutta, hän voi kysyä neuvoa sosiaaliviranomaisilta, kuitenkin paljastamatta lapsen henkilöllisyyttä. (Kenellä on velvollisuus ilmoittaa?)

Kuka tahansa, jolla herää huoli lapsen hyvinvoinnista, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Hän voi olla sukulainen, naapuri tai vaikka satunnainen ohikulkija, joka sattuu näkemään jotain, mikä herättää vakavan huolen. Työntekijän on kuitenkin oltava erityisen tarkkaavainen ilmoitusvelvollisuutensa vuoksi. Toisaalta ilmoitus on aina hyvä tehdä, jos miettii tekeekö vai ei. On parempi varmistaa lapsen hyvinvointi, kuin jättää oman epävarmuuden vuoksi tarkistamatta. Mielestäni vanhemmat suhtautuvat lähes aina hyvin negatiivisesti lastensuojeluilmoitukseen. He saattavat ajatella itseään, eivätkä pysty ulkopuolisen lailla tarkkailemaan lapsensa/lastensa etua. Toisaalta ulkopuolisen on hyvin hankalaa arvioida perheen oikeaa tilannetta yhden tai muutamien kommenttien tai muiden tiedon hippusten perusteella. Työntekijänä tarkkailin myös omia asenteitani. Olisi hyvin inhimillistä tehdä ärsyttävän vanhemman perusteella kevyemmin lastensuojeluilmoitus, kuin sellaisesta perheestä, jonka äidistä todella pitää. Intuitio ja sanattomien viestien tarkkailu voi olla olennaisessa roolissa, mutta ei pitäisi sortua ylitulkintaan tai ryhtyä salapoliisiksi. Lastensuojeluasiat ovat hyvin arkoja ja henkilökohtaisia, joten työntekijänä pitää todella punnita onko omasta ilmoituksesta lapselle enemmän etua kuin haittaa. Olisi hyvä, jos olisi selkeä tieto, milloin tehdä ilmoitus ja milloin ei, mutta se on kuin veteen piirretty viiva, joka ei toimi absoluuttisesti minkään

kaavan mukaan. Jokainen perhe ja lapsi tilanteineen on yksilöllinen, eikä kokenutkaan työntekijä voi hoitaa asioita kuin liukuhihnalta.

Perheelle kerrotaan aina ilmoituksen tekijä, jos hän on viranomainen. Ilmoitusvelvollinen ei siis voi tehdä ilmoitusta anonyymisti. Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen paljastamatta nimeään, mutta mikäli lastensuojelun työntekijä tuntee ilmoituksentekijän, hän ei voi välttämättä salata ilmoittajan henkilöllisyyttä. Jos ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen vaarantaa hänen tai esimerkiksi asianomaisten lasten terveyden, tieto voidaan salata lain (viranomaisten toiminnan julkisuudesta) mukaan. (Saako perhe tietää ilmoittajan?)

Lapsen asemaa ja oikeuksia koskevia säännöksiä löytyy perustuslain lisäksi monen muun otsikon alta: nuorisolaki, perusopetuslaki, lasten päivähoitolaki ja lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki. Lastensuojelulaki edellyttää kunnan viranomaisten ja sosiaalilautakunnan olevan paitsi ajan tasalla, myös kehittävän aktiivisesti lasten ja nuorten kasvuoloja sekä poistavan ja ennaltaehkäisevän epäkohtia. Erityisen tärkeänä pidetään huoltajien tukemista kasvatustyössään ja lasten tarpeiden ja toiveiden kuulemista. (Lapsiasia.)

 Lastensuojeluun liittyy valtava määrä lakipykäliä, joita ei pysty kerralla, eikä kymmenelläkään kerralla sisäistämään. Sen alle kuuluvat esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevä lastensuojelu työmuotoineen, lapsen omien mielipiteiden kuuleminen ja osallisuus, sekä oppilashuolto. Laki ei siis koske pelkästään stereotyyppistä lastensuojelua. Huomattavasti suurempi määrä aikuisia työskentelee lasten suojelun parissa ja on lastensuojelulain velvoittama, kuin mitä työskentelee ”lastensuojelussa”. Lastensuojelulain ohella minun on olennaista tuntea myös kunnan peruspalveluita ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä lakeja, joihin pääsee helposti tutustumaan Finlexin kautta. Näin kylmiltään ajateltuna, en lähtisi tekemään lastensuojeluilmoitusta, jos näen esimerkiksi yläasteikäisen tupakalla tai juomassa yhtä siideriä kaupan kulmalla. Tässä tilanteessa saattaisi tosin herätä jo jonkinasteinen huoli. Jos nuori olisi minulle tuttu, menisin suuremmalla todennäköisyydellä juttelemaan ja pääsisin arvioimaan huoleni astetta. Jos näkisin alakouluikäisen juomassa tai polttamassa, tekisin ilmoituksen luultavasti saman tien. Yläkouluikäisten arvioiminen on huomattavasti hankalampaa. En halua ajatella että heidän juomisensa olisi jotenkin hyväksyttävämpää, koska niin moni tekee sitä, mutta enhän minä voi jokaisesta viikonloppuisin kylillä pyörivästäkään ilmoitusta tehdä. Etsivä nuorisotyö ja esimerkiksi Saapas-päivystäjät olisivat varmasti kaivattuja toimijoita kylillä viikonloppuisin: turvallisia aikuisia, jotka tulevat tutuiksi, joille voi puhua ja jotka pystyvät kokonaisvaltaisemmin tarkkailemaan nuorten tuen tarvetta ja ohjaamaan tarvittaessa

eteenpäin. Osalle nuorista riskikäyttäytyminen on varmasti avunhuuto ja pahan olon purkamista, mutta moni nuori haluaa vain esittää kovaa tai nostaa statustaan tietyssä ryhmässä. Kenenkään ei pitäisi myydä tai välittää alaikäisille K18-tuotteita, mutta ei jokainen siideriä maistava ole lastensuojeluasiakkuuden tarpeessa. Käytännön työssä oppii varmasti lisää miten toimia missäkin tilanteessa, ja kokemuksen myötä tulee enemmän ”silmää”. Työpaikkakohtaisia erojakin todennäköisesti löytyy menettelyissä jonkin verran. Kun viime syksynä ohjasimme kerhoa seurakunnalla, meitä kehotettiin keskustelemaan ohjaavan työntekijän kanssa, jos herää lastensuojelullista huolta. Aina ei kannata ensimmäisenä rynniä viranomaisten pakeille, vaan kysyä kokeneemmilta neuvoa. On hyvä muistaa myös lastensuojelun näkökulma, jos vaikka joskus koulutan vapaaehtoisia kerhonohjaajia.

Lähteet

Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Lapsiasia. Lapsia koskevat lait Suomessa. http://www.lapsiasia.fi/lapsiasiat/keskeiset_lait

Kenellä on velvollisuus ilmoittaa? Lastensuojelun käsikirja. http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus#Kenell__on_velvollisuus_ilmoittaa

Saako perhe tietää ilmoittajan? Lastensuojelun käsikirja. http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus#otsikko5

Revanssi!

Ensimmäisestä oppimistehtävästä sain rakentevaa palautetta. Nyt on aika näyttää että reagoin siihen ja teen parannusta!

"Lapsen etua olisit voinut avata enemmän, mitä se oikein tarkoittaa ja mitä siitä on kirjattu lastensuojelulakiin? Myös lastensuojelulain mainitseminen lauseella parilla olisi kuulunut tehtävään. Entä vanhempien ensisijainen vastuu lapsen huolenpidosta?"

Lapsen etu on ensisijainen, jos tulee valita lapsen tai vanhemman etu. Huoltajille tulee selventää lapsen psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia tarpeita. Lapsella on tarve ja oikeus läheisiin ja turvallisiin ihmissuhteisiin. Huoltajien kasvatukseen liittyviä tietoja/taitoja pyritään tukemaan mahdollisimman paljon, sillä lapsen ensisijainen paikka on kotona, tutussa ympäristössään. Lisää tästä voi lukea Lastensuojelun käsikirjasta.

"Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista ja avustettava virkansa puolesta lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin taikka huolehdittava siitä, että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvojaa. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa opetustoimesta vastaavassa toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta. Toimielimen tulee tarvittaessa ohjata lapsi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain (1015/2005)mukaiseen sovitteluun."  (Vastuu lapsen edun turvaamisesta. Lastensuojelulaki 4. luku 24§)

Lastensuojelu - Mitä se on?

Mitä on lastensuojelu?

Lastensuojelu on palvelujärjestelmänä laaja kokonaisuus, johon kuuluu monipuolisesti eri huoltomenetelmiä ja monialaista yhteistyötä. Lastensuojelun ydin on lapsen edussa ja mahdollisimman varhaisessa tukemisessa ja tilanteeseen puuttumisessa. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Lasten elämään kuuluvat olennaisesti kasvaminen, koulunkäynti ja leikkiminen. Näitä kaikkia ja paljon muuta pyritään tukemaan, jotta lapsi kasvaisi tasapainoiseksi, osallistuvaksi ja onnelliseksi. Suomessa lastenoikeuksien periaatteet perustuvat, paitsi Suomen perustuslaille, myös Euroopan ihmisoikeussopimukselle ja lapsen oikeuksien yleissopimukselle.  Lasten osallisuus otetaan huomioon myös silloin, kun lapsi on lastensuojelun asiakkaana.

Lastensuojelu ei kuulu vain esimerkiksi lastensuojeluyksikössä työskentelevälle, vaan jokaisella lasten  ja nuorten kanssa työskentelevällä on velvoite puuttua asiaan, jos huoli lapsesta herää. Kuka tahansa huolestunut, mummo, naapuri tai kaupankassa voi puuttua tilanteeseen. Tällaisessa tilanteessa on hyvä selvittää, onko huoli aiheellinen ja tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoitus jatkoselvitysten turvaamiseksi.

Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut pyrkivät tukemaan jokaista lapsiperhettä alusta saakka, vaikka varsinaisia ongelmia ei olisikaan. Neuvolakäynnit, lapsilisät ja äitiyspakkaus auttavat taloudellisesti ja henkisesti tukien. Lapsen ensisijainen paikka on perheensä luona ja huostaanotto on viimeinen oljenkorsi, kun kaikkea muuta on yritetty. Lastensuojelullisen huolen herätessä etsitään perheelle sopivia tukitoimia ennaltaehkäisevän lastensuojelun puolelta. Ehkäisevä lastensuojelu on suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä, jolla turvataan lapsen kasvua ja hyvinvointia, sekä tuetaan vanhemmuutta. Lastensuojelu on ehkäisevää silloin, kun perheellä ei ole lastensuojeluasiakkuutta. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan muun muassa kouluissa, päiväkodeissa, neuvola- ja terveyskeskuspalveluiden yhteydessä, erilaisina vertaistukiryhminä sekä yhteistyössä tukihenkilötoimintaa tarjoavien yhdistysten kanssa.

Lastensuojelussa on aina, tukitoimista riippumatta, tärkeää lasten ja perheiden henkilökohtainen kohtaaminen, kuuleminen ja suunnitelmien yksilöllisyys. Tuki, perheen kehityksen seuraaminen ja moniammatillinen yhteistyö ja konsultointi ovat tärkeitä osatekijöitä perheen hyvinvoinnin ja lapsen turvallisuuden takaamisessa. Kaikista kuulluista yksityiskohdista, käytetyistä tukimuodoista ja perheen tuntemuksista on oltava tarkat dokumentit, jotta perheen tilanteesta oltaisiin mahdollisimman hyvin kartalla. Lyhytaikaista sijoitusta voidaan käyttää avohuollon tukena, jos kaivataan lisäarvioita lasten tuen tarpeesta, lapsi tarvitsee kuntoutusta tai huoltaja on esimerkiksi sairas.

Mikäli avohuollon tukitoimet eivät riitä tukemaan perhettä, on siirryttävä miettimään muita lastensuojelullisia toimenpiteitä. Sijoitus, huostaanotto ja sijaishuolto tulevat kyseeseen, jos todetaan, että lapsen on parempi ja turvallisempi kasvaa ja kehittyä muualla kuin kotona.

Lähteet:

Mitä on lastensuojelu. Saatavissa: http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/mita_on_lastensuojelu/ Luettu 4.9.2014

Lastensuojelun perusta. Saatavissa: http://www.lastensuojelu.info/fi/lastensuojelun-perusta.html Luettu 4.9.2014

Ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää lastensuojelu käsitteenä niin, että sen osaa selittää yksinkertaisesti kelle tahansa. Tämä teksti on koottu nopealla aikataululla ylläolevien linkkien ja oman aiemman tietämyksen perusteella.

11.9. Tunnilla kävimme läpi perheen käsitettä ja huoltajuusasioita, joiden tiimoilta tuli hyvin omaa pohdintaa ja ajatusten jakamista. Kysymyksiä heräsi erilaisista tilanteista, esim. miten tässä ja tässä tilanteessa toimittaisiin. Tämä kumpuaa varmasti perheiden monimuotoisuudesta, sillä tilanteet eivät ole enää yksinkertaisia tai itsestään selviä. Onko biologiset vanhemmat, huoltajat, sijaisvanhemmat, vanhempien "eksät ja nyksät", joista osa on lapsille läheisiä ilman biologista yhteyttä ja osa taas on etäisiä siitä riippumatta. Oheishuollon ja sijaishuollon käsitteet selkeytyivät, sillä aina käsitteestä ei suoraan käy ilmi, kuka on vastuussa lapsen elämää koskevista päätöksistä. Nyt varmistui että sijaishuoltaja päättää ja biologisten vanhempien huoltosuhde päättyy. 

Mitä haluaisin oppia Lastensuojelu –opintojakson aikana?

Ensimmäisellä tunnilla meille annettiin muutama minuutti aikaa miettiä, mitä haluaisimme opintojaksolla oppia. Tässä lyhyesti mietteitäni:

Haluaisin oppia lastensuojelun perusteet kattavasti, sillä tämä on ainoa kurssi lastensuojelusta, eikä pätevyys 5 opintopisteellä kuulosta kovin paljolta. Toivon oppivani mistä saa lisätietoa ja ajankohtaisia päivityksiä lastensuojelun tiimoilta myös tulevaisuudessa. Haluaisin erityisesti kuulla alan ammattilaisilta käytännön kertomuksia alalta. Käytännön toimintaa voitaisiin miettiä myös teoriassa, ja näistä haluaisin alan ammattilaisilta myös kuulla. Mitä teen jos lapsi/nuori käyttäytyy näin tain noin? Miten toimia kun lastensuojeluyksikköön soitetaan keskellä yötä ja tarvitaan välitön sijoituspaikka nuorelle. Haluan kuulla mitä lastensuojelu rankimmillaan voi olla, en vain teoriaa ja pintapuolista raapaisua. Olisi huippua, jos pääsisimme myös vierailemaan lastensuojelulaitoksessa ja/tai muihin alaan liittyvissä työpaikoissa tms. Aion oppia dokumentointia ja lainsäädäntöä. On tärkeää tietää alusta asti mitä pitää tehdä, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Perhelähtöisyys nousee myös tärkeänä teemana esiin, sillä mediassa pyörii paljon juttuja siitä miten esimerkiksi avioeroperheessä vanhemmat ja sosiaaliviranomaiset ovat napit vastakkain ja toista huoltajaa mustamaalataan täysin, joskus syystä, joskus ei. Haluaisin myös avata silmiäni lisää näkemään ympäröivistä/vastaantulevista tilanteista, milloin on syytä huolestua tai tehdä lastensuojeluilmoitus.

Kurssin alussa kävimme läpi tietenkin kurssin sisältöjä. Olin todella tyytyväinen, että saimme lastensuojeluopinnot lähiopetukseen, sillä olen aiemmilta vuosikursseilta kuullut tyytymätöntä palautetta. Heti tartuttiin toimeen ja puhuimme mm. lastensuojelun historiasta. Vanhaa lempiainettani historiaa on aika vähän koulutusohjelmassamme, vaikka toki sitä välillä sivutaan joillain kursseilla. Hienoa nähdä, että asiat ovat kehittyneet vuosisatojen varrella. Käsitys lapsista on muutenkin muuttunut - he eivät ole pieniä aikuisia. Lakimuutoksia on tehty jo aiemmilla vuosisadoilla, mutta paljon 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tämä on luonut hyvää pohjaa Suomessa tapahtuneelle kehitykselle. Lakeja ja niiden kehitystä kösiteltiin jo Päihdetyön peruskurssilla, joten tässä tuli hyvää kertausta ja täydennystä tietoihin. Kokonaiskuva laajenee ja täydentyy jälleen..Lapset elävät ja kehittyvät omaan tahtiinsa ja meidän tulevien ammattikasvattajien tehtävä on tukea lapsia ja heidän vanhempiaan asiantuntemuksella, kokemuksella, mutta ennen kaikkea sydämellä ja yksilöt huomioiden. Työtä tuntuu olevan paljon, mutta mielenkiintoa on! 

Tästä se taas lähtee!

Montakohan kertaa aiemmin olen aloittanut blogin? Ainakin tiedän, että yhtä monta kertaa se on hiipunut yhtä nopeasti. Tämä blogi toivottavasti jää elämään, tai ainakin täydentyy järkeväksi kokonaisuudeksi. Tämä blogi toimii opintojeni lastensuojelu-kurssin portfoliona.