Tehtävä numero 2. Lastensuojeluilmoituksen tekemisen erot virassa ja vapaa-ajalla.
Oppimistavoitteet:
-Osaan arvioida lastensuojeluilmoituksen tarpeen
-Pohdin omaa asennettani lastensuojelutilanteisiin: milloin tekisin ja milloin en tekisi lastensuojeluilmoitusta?
-Ajankohtaisen lastensuojelulain tunteminen ja soveltaminen
Lain mukaan tiettyjen ammattiryhmien edustajat
ovat velvollisia tekemään lastensuojeluilmoituksen. Näitä ammatteja/toimia ovat
lähestulkoon kaikilla ammattialoilla joissa ollaan lasten, kasvatuksen,
terveyden ja muun hyvinvoinnin kanssa tekemisissä. Näihin kuuluvat muun muassa päivähoito,
opetustoimi, nuorisotoimi, sosiaali- ja terveydenhuolto, poliisi, seurakunta,
erilaiset kerhot ja laitokset. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä virka- että
työsuhteita, mutta myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. Ilmoitusvelvollisuus
koskee myös luottamustoimia ja muita toimeksiantoja suorittavia henkilöitä.
Lastensuojeluilmoitus koskee ammatinharjoittajan työssään saamia tietoja.
Työntekijän kynnys ilmoituksen tekoon pitäisi pysyä matalana. Jos työntekijä ei
osaa arvioida huolensa vakavuutta, hän voi kysyä neuvoa sosiaaliviranomaisilta,
kuitenkin paljastamatta lapsen henkilöllisyyttä. (Kenellä on velvollisuus
ilmoittaa?)
Kuka tahansa, jolla herää huoli lapsen
hyvinvoinnista, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Hän voi olla sukulainen,
naapuri tai vaikka satunnainen ohikulkija, joka sattuu näkemään jotain, mikä
herättää vakavan huolen. Työntekijän on kuitenkin oltava erityisen
tarkkaavainen ilmoitusvelvollisuutensa vuoksi. Toisaalta ilmoitus on aina hyvä
tehdä, jos miettii tekeekö vai ei. On parempi varmistaa lapsen hyvinvointi,
kuin jättää oman epävarmuuden vuoksi tarkistamatta. Mielestäni vanhemmat
suhtautuvat lähes aina hyvin negatiivisesti lastensuojeluilmoitukseen. He
saattavat ajatella itseään, eivätkä pysty ulkopuolisen lailla tarkkailemaan
lapsensa/lastensa etua. Toisaalta ulkopuolisen on hyvin hankalaa arvioida
perheen oikeaa tilannetta yhden tai muutamien kommenttien tai muiden tiedon
hippusten perusteella. Työntekijänä tarkkailin myös omia asenteitani. Olisi
hyvin inhimillistä tehdä ärsyttävän vanhemman perusteella kevyemmin
lastensuojeluilmoitus, kuin sellaisesta perheestä, jonka äidistä todella pitää.
Intuitio ja sanattomien viestien tarkkailu voi olla olennaisessa roolissa,
mutta ei pitäisi sortua ylitulkintaan tai ryhtyä salapoliisiksi.
Lastensuojeluasiat ovat hyvin arkoja ja henkilökohtaisia, joten työntekijänä
pitää todella punnita onko omasta ilmoituksesta lapselle enemmän etua kuin
haittaa. Olisi hyvä, jos olisi selkeä tieto, milloin tehdä ilmoitus ja milloin
ei, mutta se on kuin veteen piirretty viiva, joka ei toimi absoluuttisesti
minkään
kaavan mukaan. Jokainen perhe ja lapsi
tilanteineen on yksilöllinen, eikä kokenutkaan työntekijä voi hoitaa asioita
kuin liukuhihnalta.
Perheelle kerrotaan aina ilmoituksen tekijä, jos
hän on viranomainen. Ilmoitusvelvollinen ei siis voi tehdä ilmoitusta
anonyymisti. Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen paljastamatta nimeään, mutta
mikäli lastensuojelun työntekijä tuntee ilmoituksentekijän, hän ei voi välttämättä
salata ilmoittajan henkilöllisyyttä. Jos ilmoittajan henkilöllisyyden
paljastaminen vaarantaa hänen tai esimerkiksi asianomaisten lasten terveyden,
tieto voidaan salata lain (viranomaisten toiminnan julkisuudesta) mukaan. (Saako
perhe tietää ilmoittajan?)
Lapsen asemaa ja oikeuksia koskevia säännöksiä
löytyy perustuslain lisäksi monen muun otsikon alta: nuorisolaki,
perusopetuslaki, lasten päivähoitolaki ja lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskeva laki. Lastensuojelulaki edellyttää kunnan viranomaisten ja
sosiaalilautakunnan olevan paitsi ajan tasalla, myös kehittävän aktiivisesti lasten
ja nuorten kasvuoloja sekä poistavan ja ennaltaehkäisevän epäkohtia. Erityisen
tärkeänä pidetään huoltajien tukemista kasvatustyössään ja lasten tarpeiden ja
toiveiden kuulemista. (Lapsiasia.)
Lastensuojeluun
liittyy valtava määrä lakipykäliä, joita ei pysty kerralla, eikä kymmenelläkään
kerralla sisäistämään. Sen alle kuuluvat esimerkiksi lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevä lastensuojelu työmuotoineen, lapsen
omien mielipiteiden kuuleminen ja osallisuus, sekä oppilashuolto. Laki ei siis
koske pelkästään stereotyyppistä lastensuojelua. Huomattavasti suurempi määrä
aikuisia työskentelee lasten suojelun parissa ja on lastensuojelulain velvoittama,
kuin mitä työskentelee ”lastensuojelussa”. Lastensuojelulain ohella minun on
olennaista tuntea myös kunnan peruspalveluita ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon
liittyviä lakeja, joihin pääsee helposti tutustumaan Finlexin kautta. Näin
kylmiltään ajateltuna, en lähtisi tekemään lastensuojeluilmoitusta, jos näen
esimerkiksi yläasteikäisen tupakalla tai juomassa yhtä siideriä kaupan
kulmalla. Tässä tilanteessa saattaisi tosin herätä jo jonkinasteinen huoli. Jos
nuori olisi minulle tuttu, menisin suuremmalla todennäköisyydellä juttelemaan
ja pääsisin arvioimaan huoleni astetta. Jos näkisin alakouluikäisen juomassa
tai polttamassa, tekisin ilmoituksen luultavasti saman tien. Yläkouluikäisten
arvioiminen on huomattavasti hankalampaa. En halua ajatella että heidän juomisensa
olisi jotenkin hyväksyttävämpää, koska niin moni tekee sitä, mutta enhän minä
voi jokaisesta viikonloppuisin kylillä pyörivästäkään ilmoitusta tehdä. Etsivä
nuorisotyö ja esimerkiksi Saapas-päivystäjät olisivat varmasti kaivattuja
toimijoita kylillä viikonloppuisin: turvallisia aikuisia, jotka tulevat
tutuiksi, joille voi puhua ja jotka pystyvät kokonaisvaltaisemmin tarkkailemaan
nuorten tuen tarvetta ja ohjaamaan tarvittaessa
eteenpäin. Osalle nuorista riskikäyttäytyminen on
varmasti avunhuuto ja pahan olon purkamista, mutta moni nuori haluaa vain
esittää kovaa tai nostaa statustaan tietyssä ryhmässä. Kenenkään ei pitäisi
myydä tai välittää alaikäisille K18-tuotteita, mutta ei jokainen siideriä
maistava ole lastensuojeluasiakkuuden tarpeessa. Käytännön työssä oppii
varmasti lisää miten toimia missäkin tilanteessa, ja kokemuksen myötä tulee
enemmän ”silmää”. Työpaikkakohtaisia erojakin todennäköisesti löytyy
menettelyissä jonkin verran. Kun viime syksynä ohjasimme kerhoa seurakunnalla,
meitä kehotettiin keskustelemaan ohjaavan työntekijän kanssa, jos herää
lastensuojelullista huolta. Aina ei kannata ensimmäisenä rynniä viranomaisten
pakeille, vaan kysyä kokeneemmilta neuvoa. On hyvä muistaa myös lastensuojelun
näkökulma, jos vaikka joskus koulutan vapaaehtoisia kerhonohjaajia.
Lähteet
Kenellä on velvollisuus ilmoittaa? Lastensuojelun
käsikirja. http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus#Kenell__on_velvollisuus_ilmoittaa
Saako perhe tietää ilmoittajan? Lastensuojelun
käsikirja. http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus#otsikko5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti