Ensimmäinen puolisko takana - mitä jäi käteen?

Oli ehkä virhe tehdä portfolio blogimuotoisena. Olisi ollut helpompi jäsennellä tekstiä, jos sitä olisi pystynyt muokkaamaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Blogin kautta kirjoittaessa fontti vaihteli välillä kokoa ja ulkonäköä ja inhoan suunnattomasti kaikki teknisiä säätöjä. Olin yllättynyt, miten hyvää palautetta sain oppimistehtävistä. Hyvä palaute nosti tavoitteitani, ja portfolio ei vastaa mielestäni täysin sitä tasoa. Luin paljon lastensuojelua sivuavia artikkeleita mm. Facebookin kautta, sillä seuraamani ryhmät kuten Pelastakaa Lapset ry, Lapsiasiainvaltuutettu sekä Simpukka ry linkittivät paljon mielenkiintoista materiaalia, jotka tukivat oppimistani. Myös Helsingin sanomien verkkosivut tarjosivat paljon aiheeseen liittyviä artikkeleja. Osaa lukemistani teksteistä olen linkkaillut portfolioonkin, mutta olisin halunnut purkaa enemmän heränneitä ajatuksia linkkien yhteyteen. Tämän koin kuitenkin kirjallisesti hankalaksi itselleni. Oppimistehtävissä oli parasta se, että tehtävään sai itse vaikuttaa. Se lisäsi ehdottomasti mielekkyyttä, vaikka joskus kommunikointi isossa ryhmässä ja tehtävän päättäminen olivatkin haastavia hommia. Vertaisarviointi oli mielestäni hyvä systeemi. Itse pidin todella paljon muiden tekstien lukemisesta, sillä niistä sai erilaista näkökulmaa ja täydennystä itse opittuihin asioihin. Olisin kuitenkin toivonut, että se olisi toiminut paremmin. Välillä vertaisarviointeja sai metsästellä pitkin viikkoa tai palaute ei ollut rakentavaa ja ajatuksella laadittua. Kuri aikataulujen suhteen oli hyvä ja tuotti tulosta. Mielekkyys säilyi hyvin vaihtelevien työmuotojen ansiosta ja jaksoin itsekin asennoitua aika hyvin, vaikka se on viime aikoina ollut aika vaikeaa uupumuksen takia.

Esimerkiksi koneilla tehty tehtävä, jossa kierrettiin 4 pisteellä ja tehtiin käsitekartta Preziin vaikutti juuri siltä, että en varmasti ymmärrä enkä osaa, mutta tsemppasin ihan täysillä ja sehän onnistui varsin hyvin! Sinä päivänä tehdyt tehtävät ovat toisella tietokoneella, mutta siirrän ne tähän blogiin mahdollisimman pian. Tekniset ongelmat hankaloittivat huomattavasti blogin säännöllistä päivittämistä. Koneeni ei yhdistä enää nettiin, joten jouduin lainailemaan muiden koneita päivittääkseni blogia. 

Pelkäsin ehkä etukäteen lain lukemista, ja sitä jääkö siitä mitään mieleen. Oppimistehtävissä laki tuli olennaiseksi osaksi oppimista ja sisäistämistä, eikä ollut irrallinen pykäläviidakko. Verkkovierailu oli hyvä juttu, vaikka tekniikka ei huipputerässä ollutkaan. On tärkeää kuulla ammattilaisten näkökulmaa ja heidän työnsä arkea. 

Meinasi mennä ruokalassa pottu väärään kurkkuun

Selailin viime viikon torstaina 9.10 kännykkääni ruokatunnilla. Meinasi mennä pottu väärään kurkkuun, kun löysin uutisen 12-vuotiaasta tytöstä, joka aikoo tulevana viikonloppuna naimisiin. Aavistelin heti, että tässä on jokin jippo taustalla, mutta hämmästelin samalla kovaan ääneen pöytätovereilleni. No, lopussa onneksi kerrottiin mistä on kyse. Planin kampanja on puhutteleva ja saa jokaisen lukijan katsomaan peiliin. Lapsiavioliitot ovat valtava, arkinen ongelma monissa maissa ympäri maailman, mutta tarvitaan pohjoismainen tyttö, jotta meidät saadaan barrikaadeille (tai no ainakin avautumaan netissä.)

Olen huono ruotsissa ja välttelen kaikkea ruotsinkielistä musiikista tv-ohjelmiin ja teksteihin.Tämä aihe oli kuitenkin niin kiinnostava että kahlasin tämän läpi ja ymmärsin asian pääpiirteissään. Olin aika iloinen siitäkin. Lukemani juttu täällä Juttu keräsi kansainvälistä huomiota, tässä samasta aiheesta englanniksi täällä.

"Thean" kohuttu blogi löytyy täältä

Lapsi sai Nobelin rauhanpalkinnon!

Tämä lienee viikon tärkein uutinen lastenoikeuksien saralta maailmanlaajuisesti.
 "Tämä palkinto on tärkeä muistutus meille kaikille nousta puolustamaan lasten oikeuksia väkivaltaa, syrjintää ja julmuutta vastaan. Erityisesti tämä on vahva viesti lapsille, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta. Heidän äänensä ansaitsee tulla kuulluksi." Nobelin rauhanpalkinto lapsen oikeuksien puolustajille!

Toinen Nobel-palkinnon saajista on vain 17-vuotias pakistanilainen lastenoikeuksien puolestapuhuja Malala Yousafzai. Upeaa, etteivät tällaiset suuret palkinnot mene aina vain rikkaimmille ja kuuluisimmille. Naisten ja lasten oikeuksia tuodaan isosti esille mediassa maailmanlaajuisesti. Hienoa!

Avohuolto

4 oppimistehtävän aiheena oli avohuolto. Tehtävänä oli siis selvittää itselle, mitä avohuolto on, mitkä ovat sen muodot, perusteet ja mitä tarkoittaa sijoitus avohuollon tukitoimena.

Avohuolto  

Jos lapsen elinolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään, tai jos lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään tai terveyttään, on sosiaaliviranomaisten ryhdyttävä toimenpiteisiin ensisijaisesti avohuollon kautta. Avohuollon tukitoimien tarkoitus on tukea ja edistää lapsen kehitystä. Myös vanhempien ja huoltajien kasvatustyön ja hyvinvoinnin tukeminen kuuluvat tukitoimien sisältöön. Avohuollossa pyritään mahdollisuuksien mukaan tekemään yhteistyötä vanhempien, huoltajien, lasten ja muiden heidän kasvatuksessaa mukana olevien henkilöiden kanssa. (Lastensuojelulaki 34§)

Kun lapsen puutteelliset elinolosuhteet johtuvat suurilta osin riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnonnottomuudesta, on kunnan velvollisuus järjestää välittömästi taloudellista tukea sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä uusi asunto. (Lastensuojelulaki 35§) Jokaisen kunnan on  järjestettävä ja tarjottava sosiaalityön palveluita, kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua, asumispalveluja, laitoshuoltoa, perhehoitoa, vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa sekä toimenpiteitä elatusavun vahvistamiseksi. (Sosiaalihuoltolaki 17§) Muita lapsen ja perheen tueksi järjestettäviä palveluja ja tukitoimia ovat esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, kriisityö ja –päivystys, erilaiset seikkailu- ja perheleirit, tukiasunnot, turvakotipaikat, taidelähtöiset metodit, vauvatyö, nuorten parissa tehtävä työ ja läheisneuvonpito. Menetelmiä ja toimintamuotoja on monenlaisia, ja niitä on mahdollista kehittää eteenpäin. (Avohuollon tukitoimet)

 

Lastensuojelutyössä tulee olla monipuolinen valikoima tukitoimia, jotta lapselle ja perheelle voidaan räätälöidä yksilöllinen tukitoimien kokonaisuus, heidän tarpeidensa mukaan. Lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja päivähoito on järjestettävä sosiaalityöntekijän arvioiman tarpeen mukaan, lapselle tai huoltajalle laaditussa asiakassuunnitelmassa. Kun lapsen tai vanhemman tarvitseman palvelut on kirjattu asiakassuunnitelmaan, kunnalle syntyy velvoite järjestää nämä palvelut. (Lastensuojelulaki 36§ 2.momentti)  

Vanhemman tai huoltajan asiakassuunnitelmaan kirjatut palvelut voivat olla lapsen kehityksen tai terveyden kannalta välttämättömiä ja kunnan on silloin järjestettävä näitä palveluja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi päihdehuollon palvelut. Laki ei kuitenkaan velvoita kuntaa järjestämään jokaista 36 §:ssä mainittua tukitointa, eikä tuo asiakkaalle subjektiivista oikeutta kaikkiin mainittuihin tukitoimiin. Kunnalla on kuitenkin korostettu järjestämisvastuu, joten lasta tai perhettä ei voida jättää ilman tukitoimia esimerkiksi määrärahojen puutteeseen vedoten. (Avohuollon tukitoimet)

Avohuollon tukitoimena tapahtuva sijoitus on lasta kuntouttava tai tuen tarvetta arvioiva, rajattu jakso. Se on suunnitelmallinen tukitoimi, joka järjestetään henkilökohtaisen asiakassuunnitelman mukaan.   Avohuollon sijoitus tulisi ensisijaisesti järjestää niin, että lapsi sijoitetaan yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai muun lapsen kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa. Koko perheen sijoitus voi tapahtua laitosolosuhteissa tai perhehoidon yhteydessä. Sijoitus voi liittyä myös perheen aikuisen saamaan hoitoon, jolloin lapsi voi jatkaa asumista vanhempansa kanssa, mikäli se on lapsen edun mukaista.

Lapsi voidaan sijoittaa enintään kolmeksi kuukaudeksi yksin avohuollon tukitoimena perhehoitoon tai laitoshuoltoon, mikäli sijoitus arvioidaan tarpeelliseksi. Tämä edellyttää lapsen huoltajan ja yli 12-vuotiaan lapsen suostumusta. Sijoituksen tarkoituksena voi olla lapsen tuen arvioiminen, lapsen kuntouttaminen tai lapsen huolenpidon väliaikainen järjestäminen huoltajan sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.  Alle 2-vuotias lapsi voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena vankilan perheosastolle, jos vanhempi on tutkintavankeudessa tai suorittaa vankeusrangaistusta. Sijoitusta voidaan jatkaa, mutta arviointi on tehtävä kolmen kuukauden välein. Arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös, onko tarvetta huostaanotolle. (Lastensuojelulaki 37§)

 Lähteet:

Avohuollon tukitoimet.  http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet

Lastensuojelulaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417?search[type]=pika&search[pika]=avohuolto#L7 

Sosiaalihuoltolaki 17§. Finlex.  http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710#L3P17

Huostaanotto – Mitä, miksi, milloin?

Teknisten ongelmien johdosta blogin päivitys on jäänyt vähäiseksi ja olen ehtinyt unohdella löytämiäni artikkeleja/uutisia, joita olisin halunnut kommentoida.Tässä kuitenkin muutaman viikon takainen 3. oppimistehtävä.

Huostaanotto - Mitä, miksi, milloin?

Mitä?

Huostaanotto tarkoittaa lapsen siirtämistä sijaishuoltoon. Huostaanoton jälkeen sosiaaliviranomaiset hoitavat huoltajan tehtäviä, eli vastaavat lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta. Huostaanotto on aina viimesijainen lastensuojelullinen toimenpide, jota käytetään vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole toimineet, tai riittäviä auttamaan lapsen tilanteessa. (Opuslex 2012.)

Huostaanoton vakavuutta kuvaa myös se, että toimenpiteessä puututaan voimakkaasti lapsen oikeuksiin, jotka on säädetty perustuslaissa. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taataan perhe-elämän suoja. (Lastensuojelun käsikirja)

Huostaanotto ja kiireellinen sijoitus, miksi ja milloin?

Huostaanotto edellyttää, että lapsen kehitys tai terveys on vakavasti uhattuna. Uhka voi johtua huonoista kotioloista tai lapsen omasta riskikäytöksestä.  Lapsen etua tarkkaillaan yksilöllisesti, ja arvioidaan hyötyykö lapsi sijaishuollosta. (Opuslex 2012.)

Kiireellinen sijoitus tulee kyseeseen, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muulla tavalla kiireellisessä sijaishuollon tarpeessa. (Opuslex 2012)

Kunnan sosiaalihuollon johtava viranhaltija tekee päätöksen lapsen kiireellisestä sijoittamisesta ja huostaanotosta, jos huoltajat tai 12-vuotta täyttänyt lapsi eivät vastusta sijaishuoltoon sijoittamista ja huostaanottoa. Jos näitä toimenpiteitä vastustetaan, on kunnan sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan laadittava hakemus hallinto-oikeudelle. Jos lapsi on sijoitettu sijaishuoltoon kiireellisesti, hakemus on tehtävä 30 päivässä sijoituksen alkamisesta, tai sijoitus raukeaa. (Lastensuojelun käsikirja)

Lastensuojelulain 9.luvussa 44§ kerrotaan hallinto-oikeudelle laadittavasta hakemuksesta, että sen tulee sisältää sijoitusvaatimuksen perusteluineen, lasta koskevan asiakassuunnitelman, selvityksen perheelle tarjotuista tukitoimista, läheisverkoston kartoituksen, selvityksen sijaishuoltopaikasta, suunnitelman lapsen yhteydenpidosta läheisiinsä, suunnitelma tai selvitys lapsen terveydentilasta, selvitys mielipiteiden kuulemisesta, tarvittavat asiantuntijalausunnot sekä mahdolliset muut päätöksentekoon vaikuttavat asiakirjat ja selvitykset. (Finlex)

Lakipykälä kertoo mielestäni huostaanoton viimesijaisuudesta. Huostaanottoja ei tehdä kevyin perustein, ilman laajoja selvityksiä ja kattavia todisteita. Huostaanotto on siis hyvin kaukana esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, joiden kynnys on matala ja joita tehdään myös ilman perusteluja tai joskus jopa perheiden kiusaksi. 

Sijoitusten määrä

Vuodesta 1991 vuoteen 2012 kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on yli kaksinkertaistunut, määrän noustessa melko tasaisesti. Samassa ajassa huostassa olleiden määrä on noussut jonkin verran, mutta ei samanlaisella tahdilla – reilusta 6000:sta reiluun 10 000:een. Kiireellisesti sijoitettujen määrä on noussut reilusti viime vuosien aikana. Ensimmäisen kerran kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä ylitti 2000:n rajapyykin vuonna 2007, ja se on jo kaksinkertaistunut vuoteen 2012 mennessä. (Tilastot 2013.)

Tällaisen tilaston tarkkailu ei kerro aivan kaikkea, joten se on mielestäni monitulkintainen. Sijoitusten määrä on huolestuttava, mutta myös valvontaa on kiristetty, lait ovat muuttuneet ja työmuotoja uudistettu. Pitäisi nähdä laajempia tutkimuksia, jotta saisin realistisen kuvan, johtuvatko yleistyneet lastensuojelun asiakkuudet paremmista palveluista, vai onko vika kasvatuksessa tai nuorten elinympäristössä.

Perheen näkökulma ja kuuleminen

Vanhempien kannalta on tärkeää varmistua, että kaikki mahdollinen on tehty perheen tukemiseksi. Arvioinnin tulee tapahtua lapsen näkökulmasta ja työn tulee olla muutenkin lapsilähtöistä. Onnistunut huostaanotto edellyttää että lasta ja vanhempia kuullaan, ja heidän mielipiteensä ja kulttuuritaustansa huomioidaan. Huostaanotosta neuvotellessa ollaan tiiviisti yhteydessä lapsen, vanhempien ja huoltajien kanssa ja pyritään toimivaan yhteistyöhön. (Lastensuojelun käsikirja)

Työntekijän näkökulma

Huostaanotto erittäin vaativa tehtävä työntekijälle. Työntekijältä vaaditaan ammattitaitoa, rohkeutta ja resursseja puuttua vaikeisiinkin tilanteisiin. Työntekijällä tulee olla säännöllinen työnohjaus ja mahdollisuus työskentelyyn työparin kanssa, sekä konsultaatioon esimerkiksi lakiasioissa. Esimiehen ja työryhmän tuki sekä kokemusten jakaminen on erittäin tärkeää työntekijän työhyvinvointia ja jaksamista ajatellen. (Lastensuojelun käsikirja)

Lähteet

Finlex. Hakemus hallinto-oikeudelle.  http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L9P44

Lastensuojelun käsikirja http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaanotto

Opuslex http://opuslex.fi/huostaanotto-milloin-tulee-kyseeseen/

Tilastot 2013. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet lapset ja nuoret sekä niistä huostassa olleet ja kiireellisesti sijoitetut lapset vuosina 1991–2012.  http://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu





Verkkovieraat 9.10

Oli mielenkiintoista kuulla verkkovieraiden työnkuvasta ja arjesta. Yhteys reistaili, mutta se pakotti keskittymään kuunteluun entistä intensiivisemmin. Tässä lyhyt versio vihkomuistiinpanoistani tiivistettynä. Ajatuksia ja pointteja verkkovieraiden kertomien asioiden perusteella:

He kertoivat lastensuojelutarpeen selvitysprosessista. Kaikki ilmoitukset käsitellään ja kokouksia tähän liittyen on 3 kertaa viikossa. Helsingin mittakaavassa tapahtuvaa lastensuojelutyötä on vaikeaa kuvitella. Ilmoituksia tulee valtavasti, yli 100 ilmoitusta kuukaudessa ja nämä ovat pelkästään läntisen Helsingin lukuja. Uutena yksityiskohtana kuulin "näpistyskirjeistä", joita lähetetään kotiin, jos lapsi on jäänyt kiinni esimerkiksi karkin näpistämisestä kaupassa. Näissä tilanteissa poliisin pitää tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille, mutta jos lapsen taustat ovat muuten kunnossa, huoltajille lähetetään vain kirje. Kirjeessä annetaan yhteystiedot lastensuojeluun, johon he voivat halutessaan olla yhteydessä.

Kuten aiemminkin on painotettu, dokumentointi on äärimmäisen tärkeää. 3 kuukauden selvitysajan jälkeen tehdään kirjallinen yhteenveto ja pohditaan, onko huoli pienentynyt vai kasvanut, jatketaanko selvitystä vai päätetäänkö se. 3 kuukauden jälkeen siirrytään aina avohuollon piiriin, eli työntekijät vaihtuvat. Verkkovieraat esittelivät 3 erilaista casea esimerkkeinä eri tasoista lastensuojelutapauksista. Näistä nousi esiin, että vaikeissa tilanteissa asiakkaat siirretään mahdollisimman nopeasti avohuollon vastuulle, jotta he saavat samat, pysyvät työntekijät ja tarvitsemansa tukitoimet heti.

Läntinen Helsinki on hyvin laaja alue, jossa asuu erilaisia perheitä erilaisissa oloissa ja elämäntilanteissa. Päivisin on tapaamisia toimistolla, iltapäivisin kotikäyntejä. Dokumentointiin panostetaan, sitä kehitetään ja yhtenäistetään koko kaupungissa.

Työssäjaksamisessa auttavat yhteiset lounaat, yhteistyö tiimissä ja sen yhteishenki: kaikki auttavat toisiaan. Työnohjaus on tärkeää (mutta sitä on tällä hetkellä tarjolla liian vähän)Työtä tehdään pääasiassa pareittain. Kotikäynneille otetaan mukaan poliisi, jos perheessä on esimerkiksi huumeita tai aggressiivista käytöstä. Vapaa-ajasta ja ihmissuhteista huolehtiminen on tärkeä voimavara, työajan ulkopuolella ei tehdä eikä ajatella töitä.

Päivystyksessä  vähintään toisen työntekijän pitää olla sosiaalityöntekijä, hänellä on myös vastuu päivystyksessä. Toinen voi olla sosiaaliohjaaja. Vastaajaa vuorotellaan pitkin päivää, mutta toinen on aina takapäivystäjänä. Sosiaalipäivystys vastaa päivystyksestä virka-ajan ulkopuolella. Jos tulee akuutti puhelu ennestään tutusta asiakkaasta -> avohuolto hoitaa. 

Työ on heillä kevyempää kuin avopuolella, sillä 3 kuukauden jälkeen asiakkaat siirtyvät eteenpäin. Luottamussuhteen kannalta tämä on harmillista, mutta toisaalta asiakas pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uuden työntekijän kanssa, eivätkä vanhan työntekijän asenteet ja empatiat pääse vaikuttamaan arviointiin väärällä tavalla. Vältetään intensiivinen suhde asiakkaaseen.  Väliaikaisuus on asiakkailla tiedosssa ja siirtymä tehdään mahdollisimman luontevaksi.

Kutsuisipa joku minua äidiksi

Lastensuojelun opintojaksolla - kuten monilla muillakin koulutusohjelmamme opintojaksoilla - ollaan paljon lasten ja perheiden maailmassa. Lasten turvallisuudesta ja kehityksestä puhuttaessa ollaan aina herkillä ja vastuullisilla alueilla, saati sitten töissä tai vanhempana. Lastensuojeluopinnoissa ollaan erityisen rankkojen aiheiden kanssa tekemisissä, ja kurssilla oppimamme asiat varmasti jättävät jälkensä. Onhan maailma iso ja vaarallinen paikka, se ei liene mitään uutta, mutta lastensuojeluilmoitusten, sijoitettujen, huostaanotettujen määrät ovat hurjan suuria ja yllättävät varmasti kaikki.

Nämä asiat voivat kolahtaa kovaa kelle tahansa, eikä mitenkään vähiten minulle, nuorelle naiselle, joka tietää ettei voi koskaan saada biologisia lapsia. Olen miettinyt adoptioasioita leikilläni jo ollessani itse vielä lapsi. 16-vuotiaasta asti olen joutunut elämään adoptiohaaveiden, -pelkojen, sijaisperhesuunnitelmien kanssa, vaikka ne eivät olleet mitenkään ajankohtaisia tuolloin, eivätkä ole vieläkään. Moni pari käy lapsettomuusprosessia läpi vuosien yrittämisen jälkeen, kypsällä aikuisiällä. Oma tarinani on hyvin erilainen, sillä omaa lapsettomuuttani olen käsitellyt pääasiassa yksin, teini-iästä nuoreen aikuisuuteen, ja prosessihan ei ole varmasti ohi vielä kymmeniin vuosiin. Sijais- ja tukiperhetoiminta ovat upeita tapoja auttaa perheitä, rikastuttaa omaa arkea ja jopa saada kauan odotettu ja unelmoitu (lähes) oma perhe. Tällaiset artikkelit antavat toivoa omiin unelmiini, ja valavat uskoa, että maailmassa on vielä solidaarisuutta ja rakkautta, ihmisiä jotka antavat itsestään ja auttavat muita: Äidiksi toisten äitien lapsille